Vastuullisuus – esteettömyytenä se ei vielä näy

Vastuullisuus on jo hetken ollut asia, josta yritykset tiedottavat internet-sivuillaan: on vastuullisuusstrategioita, -lupauksia ja -tekoja sekä kestävän kehityksen politiikkaa. Niissä kerrotaan vaikkapa junapitsojen hiilikuorman vähenemisestä, kestävän muovin käytöstä ja kiertotalouden edelläkävijyydestä. Pääosa kestävän kehityksen teoista ja lupauksista kohdistuu talouteen ja luontoon. Sosiaalinen kestävyys ja sen sisältö ovat pysyneet mysteereinä. 

Kyllä niissä ihmisetkin mainitaan. Ja kyllä, siellä vilahti myös YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus – tosin vain harvassa.  Puhutaan vaikkapa työntekijöiden kohtelusta. Sanotaan, että meille kaikki ihmiset ovat yhtä tärkeitä ja tervetulleita. Kerrotaan, että ollaan syrjimättömiä ja monimuotoisia. Tärkeää. Joidenkin yritysten vastuullisuuslupauksissa ja -teoista tuli väistämättä mieleen, että on keksimällä keksitty listausta, että vastuullisuussivuille on saatu täytettä; on kulunut kahvia ja työaikaa, jotta sivuille on saatu ne puserretuksi. Sitten on velvollisuus täytetty ja vaikutetaan yhtä kunnolliselta kuin kilpailijakin. 

Esteettömyys on konkreettinen keino edistää yhdenvertaisuutta 

Mikä loisti poissaolollaan? Esteettömyys. Jos kaikki ihmiset toivotetaan tervetulleiksi, päivää ja tervetuloa eivät riitä. Yrityksille ei näytä olevan selvää, mitä konkreettisia toimia kaikkien pääseminen toimitiloihin vaatii. Tai mikä mahdollistaa kaikenlaisten ihmisten työskentelyn yrityksen palveluksessa. Sanat ja korulauseet vastuullisuusraporteissa eivät näitä velvoitteita täytä.   

Yritykset eivät varmasti tieten tahtoen toimi väärin, he eivät vain tiedä. Kuvitellaan että rakennuksessa kaikki on kunnossa; rakennusvalvonta on hyväksynyt rakennuksen käyttöön niine hyvineen ja vaikuttihan se suunnittelijakin pätevältä. Osin vaiettu todellisuus, joka usein asiakkaiden kautta paljastuu aivan toisenlaiseksi kuin yrittäjät ovat luulleet. Rakennus ei ole esteetön eikä sovellu kaikille. 

Tulee valituksia, kun asiakas ei pääse sisään myymälään. Ei myöskään näe lukea hintalappujen tai opasteiden pientä fonttia, tai ei kuule, mitä asiakaspalvelija sanoo. Emme voi palkata pyörätuolilla liikkuvaa henkilöä, kun tiloissa ei ole mahdollista liikkua pyörällisellä apuvälineellä. Miten tässä näin kävi?  

Mennäänpä asian juurille esimerkin avulla. Esimerkkinä käytän hotellia. Rakennus suunnitellaan ja sitten se rakennetaan. Rakennusmääräysten mukaan vain 5 % hotellin huoneista tulee olla esteettömiä. Tehdään esteettömiä huoneita se minimi 5 %, näin sovitaan. Juuri se eikä yhtään enempää, sillä ovathan esteettömät huoneet muita huoneita isompia ja siten kalliimpia. Rakennusvalvonta käy hyväksymässä rakennuksen käyttöön ja asioiden kuvitellaan olevan kunnossa. Sitten tulevat asiakkaat. Yksi valittaa, ettei pääse hotellin saunaan eikä mahdu esteettömään huoneeseen. Toinen asiakas pahoittaa mielensä, koska esteetön wc onkin vain nimellisesti esteetön. Nämä asiakkaat eivät helposti palaa. He myös kertovat lähipiirilleen, ettei tuohon paikkaan kannata mennä hakemaan moisia kokemuksia. Mitä ihmettä on tapahtunut?  

Esteettömyystietoa puuttuu rakentamisen joka vaiheessa 

Tietoa puuttuu. Keneltä? Suunnittelijalta, sisustusarkkitehdilta, rakennusvalvonnan virkamiehiltä, hotellin omistajilta. Vaikka suunnittelija olisi osannutkin ottaa huomioon esteettömyyden, jossakin ketjun vaiheessa menee pieleen. Esteetön huone on kalustettu niin täyteen, ettei pyörällisellä apuvälineellä mahdu kulkemaan. Sauna onkin mitoitettu vain niin sanotulle tavikselle.  

Ja yritys sitten. Se luotti suunnittelijaan ja virkamiehiin. Jos yritykselle sanottaisiin, että nytpä neljäsosa asiakkaistanne on ulottumattomissanne, eivät ne sellaista tietenkään haluaisi. Mitä pitäisi ottaa huomioon, jotta myös sosiaalinen vastuu esteettömyyden osalta toteutuisi?  

Tulisi tiedostaa, että kestävä kehitys toteutuu vain, jos kaikki kestävän kehityksen osa-alueet toteutuvat: kulttuurinen, taloudellinen, ekologinen ja sosiaalinen kestävyys. Sosiaalisessa kestävyydessä edellytetään kaikkien jäsenten yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa, perusoikeuksien ja elämän perusedellytysten toteutumista sekä osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia.  

Ketkä tämän tiedon tarvitsivat? Muun muassa nuo kaikki edelle luetellut ammattikuntien edustajat suunnittelijasta hotellin omistajiin ja vielä asiakaspalvelijoihin. Yhdenvertaisuuden ja esteettömyyden tulee toteutua konkreettisesti rakennuksessa – sekä henkilökunnan tiloissa että asiakkaille tarkoitetuissa tiloissa. Tällöin yrityksessä voi toimintakyvystä riippumatta työskennellä kuka vain eri tavoin liikkuva tai toimiva. Ja asiakkaaksikin voisi tulla halutessaan kuka vain. Vastuullisuusraporteissa voisi silloin mainita, miten esteettömyys on otettu huomioon. Silloin voisi hyvillä mielin toivottaa: päivää ja tervetuloa kaikki, yrityksemme on esteetön!