Paikalle oli saapunut ihmisiä koko Satakunnan alueelta. Vammaisneuvoston ja kaupunkien luottamuselinten jäsenten, sosiaalipalvelujen henkilökunnan sekä opiskelijoiden että kuntalaisten kesken syntyi hyviä keskusteluja vammaisten ihmisoikeuksista.
YK:n vammaissopimuksen tarkoitusta ja vammaisuuden määritelmää avattiin sekä joihinkin sisältöartikloihin paneuduttiin. Yhdenvertaisuus ja esteettömyys sekä vammaisten henkilöiden osallisuus saivat päähuomion. Yhdenvertaisuusvaltuutetun ja yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toiminta kiinnosti myös matalan oikeussuojakeinojen käytön ja annettujen ratkaisujen johdosta.
Huomasin heti, että käytännön arkiset haasteet puhuttavat YK:n vammaissopimuksen varsin teoreettisten artiklojen takana. Merkitys YK:n vammaissopimukselle on tällä hetkellä sopimustekstin sisältämien sanojen jalkauttaminen vammaisten ihmisten arkeen. Keskustelin ennen tilaisuuden alkua myös Rauman vammaistyön päällikkö Vesa Kiisken kanssa ja pohdimme yhdessä YK:n vammaissopimuksen merkitystä toimia lainsäädännön ja käytännön työn kehikkona. Totesin siinä, että YK:n vammaissopimuksen merkitys on nähtävillä uusimmassa lainsäädännön valmistelussa ja luottolaitoslain, hankintalain esteettömyysnäkökulmien, valmisteilla olevan uuden vammaispalvelulain osalta kirjauksia löytyy lakitekstistä. Hallinto-oikeuksien tai Korkeimman hallinto-oikeuden vammaispalveluratkaisuissa YK:n vammaissopimus näkyy vielä verrattain vähän.
Raumalla käydyissä keskusteluissa arvokkaaksi koen eräänlaisen yhteen puhaltamisen hengen. Vammaisten ihmisten ja omaisten sekä kuntien virkamiesten ja luottamushenkilöiden että vammaisjärjestöjen paikallisyhdistysten yhteistyö vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksien edistämiseksi on se juttu!