Invalidivähennyksen poisto puhuttaa

Invalidivähennyksen poistuminen sisältyi soteuudistuksen yhteydessä tehtyihin lakimuutoksiin. Tuloverolain kunnallisverotuksen ja valtionverotuksen invalidivähennystä koskevat säännökset (104 § ja 126 §) kumottiin sote-uudistuksen verolakien yhteydessä säädetyllä lailla tuloverolain muuttamisesta (619/2021) vuoden 2021 kesällä. Laki tuli voimaan vuoden 2023 alussa.

Invalidiliitto edellytti soteuudistuksen lakipaketin yhteydessä vuonna 2021, että invalidivähennyksen poistamisen tuomat lisäverotulot valtiolle kohdennetaan erityispalveluihin, jotka toteuttavat vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeuksia. Vammaispalvelulain uudistamisen yhteydessä Invalidiliitto on painottanut, että invalidivähennyksen poistamisesta aiheutuvat tulot valtiolle tulee kohdistaa vammaispalveluiden järjestämiseen ja laadun kehittämiseen nykyistä tasoa paremmaksi.

Uuden, käsittelyssä olevan vammaispalvelulain toimeenpanoon hallitus onkin varannut budjetissa lisärahoitusta 22 miljoonaa euroa, joka tulee invalidiverovähennyksen poistamisesta. Päättäjien on huolehdittava, että vähennyksestä valtiolle jäävät tulot todellakin suunnataan vammaispalveluihin.

Mikä invalidivähennys olikaan ja miksi se haluttiin poistaa?

Invalidiverovähennyksen poisto on ollut keskusteluissa lukuisia kertoja 1990-luvulta lähtien. Invalidivähennyksen ongelmana on nähty yhteiskunnan tuen epätarkoituksenmukainen kohdentuminen ja verotuen läpinäkymättömyys. Tuki on kohdentunut suurelle joukolle ihmisiä ja tasoltaan suhteellisen matalana saajaa kohti.  

Vuonna 2016 selvitysmies Kalle Könkkölä esitti invalidivähennyksen poistamista ja tuon tulon kohdentamista vammaispalveluihin. Selvitysmies totesi, että invalidivähennys kohdentui huonosti kaikista pienituloisimpiin eläkeläisiin ja työelämän ulkopuolella oleviin, joita on vammaisten ihmisten keskuudessa suuri osa. Invalidivähennys tehtiin valtion ansiotulon tuloverosta, joten pienituloisimmat eivät voineet saada vähennystä, koska heillä ei ollut veroja maksettavaksi. Eläkkeellä olevat taas eivät voineet saada vähennystä kunnallisverotuksessa, koska kunnallisverotuksessa vähennys tehtiin puhtaasta ansiotulosta.

Esimerkkejä invalidivähennyksen saaneista

Invalidivähennystä sai valtionverotuksessa enintään 115 euroa vuodessa ja kunnallisverotuksessa enintään 440 euroa vuodessa. Invalidivähennyksen saattoi saada, jos oli sairaudesta, viasta tai vammasta aiheutunut pysyvä, 30–100 %:n haitta-aste. Invalidivähennyksen sai ilmoittamalla invaliditeettiprosentin Verohallintoon. Mukaan piti liittää lääkärintodistus tai muu vastaava asiakirja, josta selvisi haitta-aste numeroina tai prosentteina.

Jos sai työkyvyttömyyseläkettä, haitta-aste oli automaattisesti 100 %, eikä tarvinnut antaa siitä eri selvitystä. Jos työkyvyttömyyseläke oli myönnetty osaeläkkeenä, haitta-aste oli automaattisesti 50 %.

• Erkki Esimerkki on 69-vuotias ja on vanhuseläkkeellä. Hänen vammansa haitta-aste on 75 % (haittaluokka 15). Hänellä on eläketuloja, mutta ei ansiotuloja. Kunnallisverotuksessa hän ei saanut invalidivähennystä, koska se tehtiin vain ansiotuloista. Valtionverotuksessa hänen invalidivähennyksensä oli 75 % x 115 € eli 86,25 € vuodessa, koska vähennyksen sai eläketuloista.
• Eeva Esimerkin vamman haitta-aste on 90 % (haittaluokka 18). Hän on osatyökyvyttömyyseläkkeellä sekä osa-aikatyössä. Kunnallisverotuksessa hänen invalidivähennyksensä oli 90 % x 440 € eli 396 € vuodessa, koska vähennys tehtiin ansiotulosta. Valtionverotuksessa hänen invalidivähennyksensä oli 90 % x 115 € eli 103,50 € vuodessa ja sen sai ansio- ja eläketulosta eli tuloverosta.