Vammaisuus lisää haavoittuvuutta ja riskiä kohdata väkivaltaa

Vuonna 2022 julkaistun tutkimuksen mukaan vammaiset henkilöt kokevat enemmän lähisuhdeväkivaltaa kuin muut, ja vammaiset naiset enemmän kuin vammaiset miehet, eli he ovat tässä haavoittuvammassa asemassa suhteessa vammaisiin miehiin. Tällöin vammaisia naisia ja tyttöjä koskettaa risteävä tai moninkertainen haavoittuvuus eli intersektionaalinen haavoittuvuus, ja haavoittavia tekijöitä voi olla muitakin, kuten kansallisuus tai ikä.

Kansainvälisillä sopimuksilla epäkohtia vastaan

Istanbulin sopimuksen tavoitteena on ehkäistä ja poistaa naisiin kohdistuvaa ja perheessä tapahtuvaa väkivaltaa sekä edistää naisten ja miesten välistä tosiasiallista tasa-arvoa. Istanbulin sopimus myös edellyttää, että toteutettavissa toimissa otetaan huomioon ja käsitellään myös sellaisten henkilöiden erityistarpeet, jotka ovat erityisten seikkojen vuoksi haavoittuvia, ja näissä toimissa asetetaan etusijalle kaikkien uhrien ihmisoikeudet.

YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimuksen tarkoituksena on edistää vammaisten henkilöiden ihmisarvon kunnioittamista sekä taata vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki samat ihmisoikeudet ja perusvapaudet kuin kenelle tahansa muullekin. Vammaisyleissopimuksessa myös tunnistetaan moninkertainen haavoittuvuus ja syrjintä sekä omissa artikloissaan vammaisten naisten ja tyttöjen sekä vammaisten lasten heikompi asema.

Nämä sopimukset ovat osa Suomen velvoittavaa lainsäädäntöä. Vammaisjärjestöjen naistyön näkökulmasta on tärkeää muistaa risteävyys näitä velvoittavia sopimuksia toimeenpantaessa. Istanbulin sopimuksesta on johdettu toimenpidesuunnitelma, joka sisältää tavoitteita ja toimenpiteitä. Intersektionaalisuus on toimeenpanosuunnitelmassa läpileikkaavana teemana.

Vähemmistöjen ja haavoittuvuuden sanoittaminen väkivallanvastaisessa työssä

Näkymättömyys pahentaa syrjintää ja väkivaltaa, minkä takia myös tavoitteissa ja toimenpiteissä haavoittuvat kohderyhmät ja heidän konkreettinen huomioiminen tulee sanoittaa selkeästi. Vammaisten henkilöiden kohdalla kyseessä on vähemmistö, joten kaikilla väkivaltatyön parissa työskentelevillä ammattilaisilla ei välttämättä ole kokemusta vammaisen uhrin kohtaamisesta.

Vammaisten naisten kohtaamalla väkivallalla tai vammaisten henkilöiden kohtaamalla lähisuhdeväkivallalla on erityispiirteitä, jotka tulee tunnistaa, sekä huomioida esteettömyyden ja kohtuullisten mukautusten merkitys toimenpiteissä. Toisaalta väkivallan puheeksi ottaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa vammaisen asiakkaan kohdalla voi olla vaikea aihe. Asian esille nostaminen ja sanoittaminen on tärkeää, jotta niin ammattilaiset kuin väkivaltaa kohdanneet vammaiset saavat työkaluja tilanteen parantamiseksi.

Tarvitaan konkreettisia askeleita esteettömyydessä ja asenteissa  

Tärkeä askel väkivallan ennaltaehkäisyyn on palveluiden esteettömyyden kehittäminen, joka hyödyttää vammaisten henkilöiden lisäksi myös lapsiperheitä ja vanhuksia. Puutteet esteettömyydessä voivat käytännössä täysin estää sen, että henkilö pääsee palveluiden pariin ja saa apua. Esteettömyystyö on myös jatkuvaa, ja se tulee muistaa aina valitessa tiloja palveluille, tilojen peruskorjausten ja uudisrakentamisen yhteydessä. Esimerkiksi turvakodit ovat tehneet paljon työtä esteettömyyden eteen. Lisäksi vastaavaa esteettömyystyötä tarvitaan myös muiden yleis- ja väkivaltapalveluiden kohdalla, jotta vammaiset henkilöt konkreettisesti pääsevät palveluiden pariin. Kuinka esteettömästi ovat saavutettavissa esimerkiksi seri-tukikeskukset seksuaaliväkivallan uhreille, poliisi tai oikeustalot?

Esteettömyystyö ei ole vain kynnysten poistamista vaan lisäksi tulee kiinnittää huomiota tiedon saatavuuteen ja saavutettavuuteen. THL julkaisi Tiedä ja toimi -kortin ammattilaisille vammaisten henkilöiden kohtaamasta väkivallasta ja asiakasesitteen vammaisille henkilöille. Tällaisissa ohjeissa ja materiaaleissa on tärkeä huomioida myös moninaisuutta ilmentävä kuvitus. Jotta vammainen henkilö ei tiedon puutteen takia jätä lähtemättä avun piiriin, esteettömyystietojen löytyminen esimerkiksi palveluiden verkkosivuilta on tärkeää.

Esteettömyystietoja tulee kuvata siten, että henkilölle tulee tunne, että hän on tervetullut avun piiriin, häntä ollaan valmiita auttamaan ja löytämään ratkaisuja tilanteeseen. Esteettömyys ja etenkin mahdolliset puutteet tulee tuoda esille rakentavasti, esimerkiksi jos palveluiden läheisyydessä ei ole liikuntaesteisen pysäköintipaikkaa, voi tuoda esille, onko saatavilla kuitenkin muuta esteetöntä parkkitilaa tai voidaanko käynnin ajaksi osoittaa kohtuullisena mukautuksena jokin sopiva pysäköintipaikka. Jos asiakas ei pysty omatoimisesti käyttämään palveluja, miten häntä voidaan auttaa niiden käytössä. Tärkeää on myös muistaa, että asiakkaalla on niin halutessaan oikeus esimerkiksi ottaa palveluiden pariin opas- tai avustajakoira, tulkki tai henkilökohtainen avustaja.

Lisäksi on hyvä kiinnittää huomiota, miten vammaisuus on huomioitu asiakastyössä: osataanko kohdata eri tavoin liikkuva tai kommunikoiva asiakas asiallisesti ja luonnollisesti; kuinka huomioida tai olla huomioimatta mukana oleva avustaja tai tulkki; tiedetäänkö miten ja milloin vamma tulisi huomioida tai ottaa puheeksi; onko vammaisten henkilöiden kohtaaman väkivallan erityispiirteet ja kenties rangaistuksen koventamisperusteet tiedossa? Vammaisjärjestöjen kokemus on, että monissa kohdin on puutteita, mutta järjestöjen asiantuntijat ovat käytettävissä vuoropuheluun näistä asioista.

Kirjoittaja on Invalidiliiton/vammaisjärjestöjen naisverkoston jäsen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan toimikunnan (NAPE) järjestötyöryhmässä. Kirjoitus on osa NAPE-toimikunnan blogisarjaa, jossa kerrotaan Istanbulin sopimuksen eli naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen vaikutuksesta ja kansallisesta täytäntöönpanosta eri näkökulmista.