Blogit

Vammaispalvelulakiin kirjattu palvelu henkilökohtainen apu on suunnattu niille vaikeasti vammaisille henkilöille, jotka tarvitsevat toisen henkilön apua, jotta voisivat toimia tavanomaisissa ja päivittäisissä askareissaan. Käydä työssä, opiskella, harrastaa, ylläpitää sosiaalisia suhteita. Henkilökohtaisen avun järjestäminen työnantajamallilla vaatii vammaiselta työnantajalta ainakin joustavaa luonnetta ja mieltä, kärsivällisyyttä sekä halua ja kykyä toimia avustajiensa työnantajana.

Yhteiskunta ja kanssaihmisemme asettavat meitä kaikkia erilaisiin rooleihin. Erilaisiin rooleihin yhdistetään erilaisia normeja – oletuksia siitä, miten pitää toimia ja ajatella. Juuri normien kautta syntyvät erilaiset rooleihin liittyvät odotukset.

Ero perheessä voi jo itsessään olla iso kuormitus. Mutta, jos samaan aikaan tasapainoilet fyysisen vamman tai pitkäaikaissairauden haasteiden kanssa ja kannat vastuun perheestäsi yksin, niin se saattaa tuntua ylivoimaiselta tehtävältä – venyttäen voimavarat äärirajoille. Tätä elämäntilannetta tukemaan Invalidiliitto ja Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ovat yhdistäneet voimansa tarjotakseen perheille tukea raskaan elämäntilanteen käsittelyyn.

Kirjoitan koulukiusaamisesta, vaikka tunnen häpeää. Parasta tehdä tunnustus heti aluksi: Olen ollut kouluvuosinani kiusaajien puolella.

Vammaisjärjestöjen naistyössä tarkastelemme naisten kokemaa väkivaltaa risteävän tai moninkertaisen haavoittuvuuden näkökulmasta. Tutkimusten mukaan naiset kokevat enemmän lähisuhdeväkivaltaa kuin miehet, eli naiset ovat tässä haavoittuvammassa asemassa. Vammaiset taas ovat suurin ja syrjityin vähemmistö ja haavoittuva ihmisryhmä.

Toteutin pienen nettikyselyn kiusaamisesta nuorten keskuudessa. Vastauksia lukiessa minulle heräsi iso huoli kiusaamista kokeneista nuorista. Vastauksissa yhdistävä tekijä on vammaisuuden ja erilaisuuden huono sietäminen, mikä on johtanut kiusaamiseen. Mikähän ihme siinä on, että erilaisuus johtaa niin helposti kiusaamiseen? Vammaisiin nuoriin kohdistuvaa kiusaamista on aivan liikaa, sille pitää saada stoppi.

Invalidiliiton yhdistyksissä toimii suuri joukko vapaaehtoisia. Olenpa lyhyellä järjestöasiantuntijaurallani liitossa törmännyt ihmisiin, jotka ovat olleet toiminnassa mukana 60 vuotta.

Mikä on se palo, joka saa ihmiset mukaan yhdistyksiin ja saa heidät jäämään toimintaan? Miksi yhdistyksiä on olemassa? Mihin niitä tarvitaan?

Invalidiliiton neuvontaan on tullut alkuvuonna useita henkilökohtaista apua ja omaishoidon tukea koskevia yhteydenottoja. Asiakkaat ovat kokeneet, että näiden palveluiden saamista on heidän kohdallaan heikennetty, vaikka edellytykset palvelun saamiseksi ovat pysyneet ennallaan. Henkilökohtaisen avun ja omaishoidon tuen saamisen kriteerit eroavat, mutta kummankin tarkoituksena on mahdollistaa apua ja tukea tarvitsevien henkilöiden arjen sujuminen.

Parempi toimeentulo, tarvittavat tukipalvelut, polku työelämään, oma koti ja läheisten tuki, niistä on vammaisten nuorten itsenäistyminen tehty. Vammaisten nuorten itsenäistymisprosessi on tärkeä askel kohti aikuisuutta, mutta se on täynnä haasteita ja esteitä. Tässä blogikirjoituksessa käsittelen nuorten vammaisten itsenäistymistä ja, mikä siitä tekee niin pirun vaikeaa.

“Haluan muistuttaa, että teillähän ei sitten ole minkäänlaista päätösvaltaa”, sanoo hallintoassistentti luennoidessaan kokouskäytännöistä vasta aloittaneelle vammaisneuvostolle. Voisi kuvitella, että lausunto lamauttaisi: “Tervetuloa kumileimasimeksi.” Toisaalta muistutus tuo vapautta. Emme ole virkavastuussa emmekä tee hallinnollisia päätöksiä. Sen sijaan voimme ottaa hyvän hallinnon mukaisesti vaikutusvaltaisen paikan hyvinvointialueella.