Lausunto lapsiasiavaltuutetun vuosikirjaan 2017

Invalidiliitto edustaa 150 jäsenyhdistyksensä kautta 32 000 fyysisesti vammaista ja toimintarajoitteista suomalaista.  Invalidiliitto edistää ja kehittää toimintakyvyltään erilaisten ja fyysisesti vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia osallistua, liikkua ja elää täysipainoista elämää. 

Invalidiliitto kiinnittää lausunnossaan huomiota niin neuvonnassa kuin vertaistapaamisissa käydyissä keskusteluissa esiin nousseihin seikkoihin ja siltä pohjalta hankittuun kokemustietoon. 

Vammaisiin lapsiin ja nuoriin kohdistuva väkivalta sekä vihapuhe

Vammaisiin lapsiin ja nuoriin kohdistuu erilaista väkivaltaa, jossa teon vaikuttimena on ollut heidän vammaisuutensa. Fyysisesti vammaista lasta esimerkiksi kosketaan hoidon ja huolenpidon antamisenkin tarkoituksessa ikätovereitaan enemmän ja tämä luo riskin siitä, että koskettaminen voi olla joskus epäsopivaa tai lainvastaista. 

Tiedossamme on, että koulukiusaaminen on iso ongelma monelle 13 - 17 -vuotiaalle vammaiselle lapselle eikä kiusaaminen rajoitu pelkästään kouluun vaan osalla se jatkuu vapaa-ajalle. Henkisen väkivallan muotona ryhmän ulkopuolelle saatetaan jättää tietoisesti vammainen lapsi tai nuori helposti, jolloin vaikutuksena on vammaisen nuoren syrjäytyminen ikätovereistaan ja yksinäisyys, minkä tiedetään altistavan mielenterveysongelmille. Tämä kehitys voi näkyä jo päiväkodeissa siinä, ettei vammainen lapsi saa keneltäkään syntymäpäiväkutsua tai sitten hänen syntymäpäivilleen ei tule kukaan ikätovereista. 

Kyse on myös fyysisestä väkivallasta, kuten esimerkiksi apuvälineen poisottamisesta. Tiedossamme on tapaus, jossa vammaiselta nuorelta pojalta oli otettu liikkumisen apuväline pois ja heitetty junan raiteille sekä huudettu, että ”te vammaiset tuhlaatte yhteiskunnan rahoja”. Eräs vammainen nuori on kertonut, ettei uskalla käyttää apuvälinettä, koska se herättää vielä enemmän kiinnostusta kiusaajissa. 

Invalidiliitto järjesti noin vuosi sitten verkkoon suunnatun kampanjan, jossa videon nuorelta naiselta sai kysyä vammaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Invalidiliitto joutui poistamaan kymmenkunta videoon liittyvää kommenttia, jotka oli kirjoitettu pääosin anonyymisti ja ne täyttivät vihapuheen tunnusmerkistön sisältäen mm. haukkumista ja vamman kyseenalaistamista sekä ihmisarvon halventamista.

Vammaisen lapsen yksinäisyys laajempana teemana liittyy edellä mainittuun ja moni vammainen lapsi on kertonut, ettei hänellä ole välttämättä perusarjessa perheenjäsenten lisäksi ketään kenen kanssa viettäisi aikaa. Liikuntavammajärjestöjen nuorisoyhteistyö Seitin lapsille ja nuorille suunnatut tapahtumat ovat olleet lähes ainoita sosiaalisia kontakteja samanikäisiin nuoriin ja kavereita saa vain niistä tapaamisista. Tämä näyttäisi painottuvan yläkouluihin, ei niinkään toisen asteen opetukseen.

Invalidiliitto katsoo, että tietoisuutta tulee lisätä vammaisuudesta kaikilla koulutusjärjestelmän tasoilla myös varhaiskasvatuksesta lähtien YK:n vammaissopimuksen artiklan 8 (tietoisuuden lisääminen) edellyttämällä tavalla.

Esteellinen ympäristö ja asenteet vaikeuttavat fyysisesti vammaisten lasten osallistumista

Invalidiliiton tiedossa on tilanteita, joissa kunnallisen nuorisotoimen tilat ovat usein esteellisiä eli vammaisella nuorella ei ole yhdenvertaisia mahdollisuuksia osallistua nuorten omiin ryhmiin tai nuorille suunnattuun toimintaan. Esteettömien harrastusmahdollisuuksien puute vaivaa etenkin pienempiä paikkakuntia.

Vaikka tarkoitus on ollut integroida vammaiset lapset esim. koululiikuntaan muiden lasten tavoin, niin ongelmaksi on noussut riittämättömät resurssit. Olemme kuulleet tilanteista, joissa vammainen henkilö on ollut paikalla liikuntatunneilla tai uimahallissa muun koululiikuntaryhmänsä kanssa, mutta vammaisen henkilön paikalla olo on rajoittunut istumiseen ylimääräisellä tilanteeseen hankitulla istuimella. 

Sosiaalipalveluiden riittävyys vammaisen lapsen varhaiskasvatuksen ja koulunkäynnin sekä vapaa-ajan toimintojen tukemiseksi   

Invalidiliittoon kertyneiden kokemusten perusteella liikkumisrajoitteisella tai harvinaista sairautta sairastavalla lapsella voi olla tarve henkilökohtaiseen avustajaan. Tällöin luokkakohtainen avustaja ei vastaa lapsen tarpeisiin riittävällä tasolla. Oppimisen mahdollisuudet eivät ole yhdenvertaiset, jos lapsen avustustarve täytetään vain osittain. Kunnista lisäksi kantautuu viestejä siitä, että avustajissa säästetään eikä tarvittavaa määrää koulunkäyntiavustajia palkata. Erityisesti avustajien sairastapauksien sijaisjärjestelyihin ei kiinnitetä riittävällä tavalla huomiota, vaan koulun tai päiväkodin hankkiman avustajan sairastuessa vammaista lasta on kehotettu myös jäämään kotiin, vaikka vammaisella lapsella itsellään ei ole ollut tarvetta poissaoloon. Myöskään harvinaissairaan lapsen normaalista poikkeavalla toipumisajalle käsileikkauksen jälkeen ei annettu riittävää huomiota, vaan henkilökohtaista apua pyrittiin vähentämään.

Tiedossamme on vammaispalvelulain kuljetuspalveluiden riittämättömyys vammaisen lapsen vapaa-ajan toimintaan ja harrastuksiin. Koulumatkat on pääsääntöisesti myönnetty, mutta muuten vammaisen lapsen ja nuoren harrastusmatkoihin on ollut vaikeuksia saada yhteiskunnan tukea. Eduskunnan oikeusasiamies on antanut eduskunnalle vuodelta 2014 kertomuksensa ja siinä todetaan, että kertomusvuonna tuli ilmi useita tapauksia, joissa oli kyse puutteista vammaisten lasten päiväkoti – ja koulukuljetuksissa (kuljetusten turvallisuus ja vammaisten lasten yksilöllisten tarpeiden huomioiminen). Laillisuusvalvoja piti muutenkin vammaisten lasten ja nuorten sosiaali- ja terveyspalveluja riittämättöminä. 

Invalidiliitto ry

Laura Andersson
Yhteiskuntasuhdejohtaja

Henrik Gustafsson
Lakimies