Osallisuus on sana, jota usein käytetään niin koulutukseen kuin päätöksentekoon liittyvässä puheessa. Erityisen paljon sitä tunnutaan käytettävän nyt kuntavaalien lähestyessä. Tässä blogissa pyrin tuomaan esille osallisuuden moninaisuutta ja tarkastelemaan kriittisesti osallisuutta vammaisjärjestön näkökulmasta.
Tällä viikolla vietetään omaishoitajien viikkoa teemalla omaishoito koskettaa jokaista.
Kyllä sen täytyy nyt järjestyä, että saamme vaimon kanssa paikan sinne vanhustentaloon, vanha mies melkein huusi ja jatkoi kertoen millainen paikka olisi hänen mielestään heille sopiva.
Aloitin työskentelyni Invalidiliitossa VALTAVA-uudistuksen jälkimainingeissa vuonna 1989, kun vammaispalvelulaki oli juuri astunut voimaan.
Otsikon mukaisilla sanoilla aloitti Juho Saari esityksensä sosiaali- ja terveyspolitiikan päivillä. Hyvinvointivaltion kannattajien määrä on Suomessa valtavan korkea ja järjestelmällämme on laaja kannatus kansalaisten keskuudessa. Samaan aikaan mielipidemittaukset osoittavat, että suomalaiset eivät ole samassa veneessä ja eriarvoisuus on lisääntynyt.
Jokin toimintakyvyn rajoite, vamma tai sairaus voi olla riski syrjäytyä, joutua kiusatuksi, jäädä ulos yhteisöistä, perheestä, koulutuksesta tai työstä, siten riittävästä toimeentulosta. Vamma voi aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia, jotka aiheuttavat köyhyyttä ja osattomuutta.