Itsemääräämisoikeus, itsenäisyys ja yhdenvertaisuus puhuttavat vammaisia ihmisiä ja heidän omaisiaan. Monella on perusteltu huoli siitä, toteutuvatko nämä hienot periaatteet omalla tai tutun läheisen kohdalla palvelurakenteen muuttuessa ja tehokkuusajattelun vallatessa jalansijaa.
Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Näin todetaan Suomen perustuslaissa. Suomalainen yhteiskunta on yksi tasa-arvoisimmista maista ja meillä on myös kansainvälisesti verrattuna esimerkillinen vammaispalvelulainsäädäntö.
Olemme saaneet seurata kuumana käynyttä keskustelua paraikaa eduskunnan valiokuntakäsittelyssä olevan uuden vammaispalvelulakiesityksen henkilökohtaisen avun voimavararajauksesta.
Lakiesitys uudeksi vammaispalvelulaiksi on annettu eduskunnalle. Ehdotetun lain keskeinen lähtökohta on, että vammaisen henkilön itsemääräämisoikeus ja osallisuus toteutuvat olennaisena osana ihmisarvoista elämää.
Pääministeri Juha Sipilän budjettiriihi lisäsi yllättäen lisämäärärahan vammaispalvelujen järjestämiseen liittyvän ohjauksen tehostamiseen. Sen mukaan kuntien ja kuntayhtymien hankintaosaamista vahvistetaan.
Vammaisjärjestöt kokosivat voimansa ja tekivät yhteistyössä ensimmäistä kertaa kansalaisaloitteen. Sen tarkoitus on muuttaa voimassaolevaa hankintalakia siten, että hankintalain kilpailutusmenettelyä ei sovelleta vammaisten henkilöiden välttämättömän huolenpitoa koskevien vammaispalveluiden hankintaan.
Vammaislainsäädäntöä ollaan uudistamassa ja samanaikaisesti sen toimeenpanevan viranomaisrakenne, eli Sote -uudistus ja maakuntarakenne on uudistumassa. Olemme historiallisen suuren uudistuksen tilassa.